Elämäni ensimmäiset marengit! Tässä yhteydessä voin mainita että en koskaan ole ollut kovinkaan innostunut leipomisesta, lapsena mieluummin leikin kuin leivoin muun perheen mukana (edes joulupiparitalkoissa en ollut mukana) ja aikuisenakin on tullut tehtyä ne "pakolliset" eli synttäritarjoilut ym. eikä nekään ole ollut muuta kun tuttuja perus reseptejä ja kakkujen koristelukin tyylillä kermaa lusikalla päälle ja strösseleitä. 

Pursottamista olen tainnut kokeilla ensimmäistä kertaa vasta vuoden sisään ja marsipaaniin en ollut koskenutkaan ennen tätä leivonta innostusta joka alkoi kun tyttären ristiäisiä suunniteltiin. Kakkuideoita hakiessani eksyin kaikkiin ihaniin leivontablogeihin ja siitähän se sitten lähti. Ensimmäiset muotit tuli hankittua ristiäiskakkua varten, en ollut koskaan ajatellutkaan miten upeita luomuksia kakuistakin on mahdollista tehdä ja miten paljon tarvikkeita itse tekevälle löytyy.

Pikkutyttönä marengit olivat suurinta herkkua, mutta viimeksi niitä onkin syöty joskus ala-aste ikäisenä.

Nyt halusin kokeilla etukäteen jos tekisin tytön 1-vuotis syntymäpäiville.

Eihän niistä nyt ihan täydellisiä tullut 

Otin varman päälle että pursotusjälki on varmasti kestävä ja olisinkohan vatkannut liikaa kun ilmakuplia jäi tosi paljon ja mistään kiillosta ei tietoakaan... Hyviä kuitenkin olivat ja ihan yhtä hyvin maistui kun pikkulikkanakin 

Mansikkamarengit

3 valkuaista

1,5 dl mansikkatomusokeria

5 tippaa sitruunamehua

Ohje käski paistaa 100 asteessa 45-60 minuuttia ja tunnin jälkeen edes pinta ei ollut kovettunut eli kokonaisuudessaan viettivät kolmisen tuntia uunissa.

Olisko kenelläkään vinkkiä miten niihin saa sellaisen ihanan kiillon pintaan? Vatkasinko liian kauan? Vai tuleeko Siro sokerilla parempaa kuin tomusokerilla?

Tytön synttäreille olisi kiva saada niistä vähän kauniimpia, tämä satsi ehtii mennä parempiin suihin ennen sitä