Tytön syntymäpäiville tein marenkeja, ja nyt on pakko myöntää että marenki ei todellakaan ole mun kaveri.

Kuvittelin että ne on helppoja (eikö olekin??) ja koska luovuttaa ei voi kun jotain on päättänyt, taisin tehdä niitä loppupeleissä jonkun viitisen satsia ennenkuin olin tyytyväinen.

Eihän sitä tietenkään voi hyväksyä lässähtäneitä vaikka ne maultaan hyviä oliskin 

Ensinnäkin olin ihan pihalla marenki reseptien kanssa. Jokaisella tuntuu olevan oma tapansa tehdä niitä, paistolämpötilat ja -ajat vaihtelee paljon, samoin se mitä sokeria käytetään ja paljonko, ja missä vaiheessa sokeri vatkataan valkuaisten sekaan.

Vietin aika pitkään marenki asiaa tutkien sen jälkeen kun ekat epäonnistui ja mitä enemmän tutkin, sitä enemmän olin sekaisin. Perusasiat on selviä, eli tärkeää on että valkuaiset on huoneenlämpöisiä ja kaikki kulhot ja vatkaimet on täysin puhtaita ja kuivia ja keltuaista ei saa päästä yhtään joukkoon.

Mutta kertokaapa viisaammat muutama seikka joka jäi mietityttämään: onko sokerin määrä kiinni vaan siitä kuinka makeita marenkeja haluaa? Joidenkin ohjeissa oli puolet enemmän sokeria kuin toisissa. Mitenkäs sokerin lisäämisen kanssa, jotkut laittaa osan sokerista valkuaisten joukkoon heti aluksi ja lisää sokeria vatkaamisen ohessa pikkuhiljaa. Toiset vatkaa pelkät valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja vasta sitten lisää sokerin pienissä erissä.

Paistoajatkin oli mitä sattuu, 45 minuutista useampaan tuntiin. Suurin osa mulla meni pieleen juurikin tuon paistoajan takia, uskoin mitä ohjeessa sanottiin ja jäivät sisältä sitkeiksi. 

Loppupeleissä tein sitten mansikkamarengit Hellapoliisin ohjeen mukaan, eli vatkasin ensin valkuaiset ja sitruunamehun kovaksi vaahdoksi ja lisäsin mansikkatomusokerin pikkuhiljaa ihan lopuksi. Tällä onnistuin hyvin, vaikka ohjeen mukaan marengit on sitä parempia mitä kauemmin paistaa mahdollisimman pienellä lämmöllä -laitoin tavalliseen uuniin illalla, annoin olla noin tunnin 75 asteessa jonka jälkeen tiputin vähän vajaaseen 50 asteeseen ja jätin yöksi uuniin. Aamulla olivat vielä ihan pehmeitä  Eli nostin lämpötilaa ja annoin olla vielä muutaman tunnin ja hyviä tuli. Ainoana miinuksena nämäkin pissivät alleen heti ensimmäisen kymmenen minuutin aikana mitä uunissa olivat, eli pohjassa oli vaaleanpunaista sitkeää "siirappia" joka tarttui hampaisiin kiinni. Ja sama tapahtui jokaisen mansikkamarenkisatsin kanssa, mistä ihmeestä sekin johtuu??

Turkinpippurimarenkiin otin ohjeen Opelta.

Tein puolikkaan ohjeen ja käytin etikan tilalla sitruunamehua. Pursotuksista en saanut niin hyviä kuin olisin halunnut, vaahto lässähti vähän. Ja näitä pidin uunissa tasan niin kauan että olivat ihan varmasti kuivaneet 

Vinkatkaa ihmeessä fiksummat kommentteihin jos jollain on jotain vastauksia tai vinkkejä, en meinaa luovuttaa marenkien suhteen vaikkei millään meinata päästä kavereiksi. Tosin hetken aikaa on pidettävä taukoa, mies ei halua kuulla marengeista vähään aikaan